Maasuurpetovahinkojen ja – havaintojen etsintä on käynnistetty
Petoseutuhanke on käynnistänyt aivan uudentyyppisen etsintä- ja yhteistyömallin 17. joulukuuta 2009. Petoseutuhanke organisoi järjestelmällistä etsintä- ja havainnointityötä, joka palvelee sekä porotalouden että tutkimuksen etuja ja luo kestävän yhteistyöpohjan poromiesten ja tutkimustahon välille.
- Saadaan luotettavaa petohavaintotietoa
- Tuloksena petohavaintotietoa ja löydettyjä raatoja, GPS-dataa
- Lisää varmuutta ja luotettavuutta petokanta-arvioihin ja vasahävikkikorvauksen määrittämiseen
- Toiminta ja tietojen vaihto jatkuu luontevasti hankeajan jälkeen paliskuntien toimesta
- Hankkeella pyritään osoittamaan yhteistyön hyödyt ja mahdollisuudet.
- Koko poronhoitoaluetta koskettava PILOTTI –hanke
Tämän lisäksi viisi etsijää kouluttaa poronraatojen etsijäkoiria. Koira työskentelee etsijän kanssa, jotta petovahingot on helpompi löytää myös sulanmaan aikana. Tarkoitus on, että koira oppii haistamaan poronraadot metsäluonnossa, ohjaamaan etsijän sen luo ja toimimaan etsijän kanssa yhteistyössä.
Alla tietoa tiivistelmä etsijöiden työhönperehdystys päivien sisällöstä:
• Lait ja säädökset
• Maasuurpetojen perusbiologia
• Petoneuvonta, vahinkojen ennaltaehkäisymenetelmät
• Petojälkien tunnistaminen
• Käytännön työ
PETOSEUTUHANKE: Petovahinkojen ja petohavaintojen etsintä- ja yhteistyömalli
Rahoittajat: Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan TE-keskukset
TIIVISTELMÄ ETSIJÖIDEN
TYÖHÖNPEREHDYTYSMATERIAALISTA
Lait ja säädökset
Metsästyslaki ja –asetus
• Laki vuodelta 1993
• Sovelletaan:
– metsästykseen
– rauhoittamattomien eläinten pyydystämiseen ja tappamiseen
– riistanhoitoon
– riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen
– koiran pitämiseen
• Metsästys: luonnonvaraisena olevan riistaeläimen pyydystämistä ja tappamista sekä saaliin ottamista metsästäjän haltuun, sekä:
• pyyntitarkoituksessa tapahtuva riistaeläimen houkutteleminen, etsiminen, kiertäminen, väijyminen, hätyyttäminen tai jäljittäminen, koiran tai muun pyyntiin harjoitetun eläimen käyttäminen riistaeläimen etsimiseen, ajamiseen tai jäljittämiseen sekä pyyntivälineen pitäminen pyyntipaikalla viritettynä pyyntikuntoon
• Laissa mainitaan ne lajit, joita voidaan metsästää. Kaikki muut lajit ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja
• Laki määrittää metsästysajat ja -varusteet
Moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytön rajoitukset
• Riistaeläintä ei pyyntitarkoituksessa saa hätyyttää tai jäljittää ilma-aluksella taikka maalla kulkevalla moottorikäyttöisellä ajoneuvolla eikä aluksella tai veneellä moottorin käydessä
• Riistaeläintä ei saa ampua ilma-aluksesta taikka maalla kulkevasta moottorikäyttöisestä ajoneuvosta eikä näiden suojasta tai välittömästi pysäyttämisen jälkeen sataa metriä lähempänä näitä eikä myöskään aluksesta tai veneestä moottorin käydessä.
Pyyntivälineet ja pyyntimenetelmät
Metsästyksessä on kielletty seuraavien pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien käyttö:
1) räjähteet;
2) myrkyt ja myrkytetyt tai tainnuttavaa ainetta sisältävät syötit;
3) tainnuttavat ja tappavat sähkölaitteet;
4) keinotekoiset valolähteet sekä yöammuntaa varten tarkoitetut tähtäyslaitteet, jotka
elektronisesti suurentavat tai muuttavat kuvaa;
5) peilit ja muut häikäisylaitteet;
6) linnunliimat ja lintuverkot;
7) automaattiset aseet ja sellaiset itselataavat aseet, joiden lippaaseen mahtuu enemmän kuin kolme
patruunaa;
8) kaasulla tai savulla tappaminen;
9) elävien eläinten käyttö houkuttimena;
10) haudat ja ansat, joihin on sijoitettu ampuma-ase tai keihäs tai muu näihin verrattava väline, sekä muut vastaavanlaiset pyyntilaitteet, jotka ovat ihmisille tai kotieläimille vaarallisia;
11) raudat, jotka eivät tapa heti; sekä
12) lyijyhaulien käyttö vesilintumetsästyksessä 1 päivästä elokuuta 1996 alkaen.
Hirvieläinten, metsäkanalintujen ja vesilintujen metsästyksessä ei saa käyttää apuna ääntä
synnyttävää koneellista laitetta.
Eräiden pyydysten käyttämiskiellosta säädetään luonnonsuojelulain 15 §:ssä. Kiellosta aiheuttaa
eläimelle tarpeetonta kipua ja tuskaa on voimassa, mitä eläinsuojelulain 2 a §:ssä säädetään.
Metsästysaseen kuljettaminen
• Metsästysasetta ei saa ilman luvallista tarkoitusta tai metsästysoikeuden haltijan suostumusta kuljettaa muutoin kuin lataamattomana suojuksessa sellaisella alueella, jolla henkilöllä ei ole metsästysoikeutta tai metsästyslupaa. Tämä ei kuitenkaan koske metsästysalueeseen rajoittuvaa yleistä tietä.
• Metsästysaseen on ilma-aluksessa, maalla kulkevassa moottorikäyttöisessä ajoneuvossa sekä aluksessa ja veneessä moottorin käydessä oltava lataamaton ja sijoitettuna suojukseen tai suojattuun tilaan.
Poromiehen oikeus metsästysaseen kuljettamiseen
• Poliisipiirin päällikkö voi paliskunnan poroisännän esityksestä antaa poronhoitotyötä suorittavalle poromiehelle luvan kuljettaa moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastossa metsästyslain 35 §:n 3 momentin säännöksen estämättä sellaista metsästyskivääriä, jonka luodin osumaenergia täyttää tämän asetuksen 16 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädetyt vaatimukset
Riistaeläinten häiritsemiskielto
• Riistaeläimiä ei saa häiritä niiden ollessa sellaisella alueella, jolla asianomaisella ei ole kyseisen riistaeläimen metsästämiseen metsästysoikeutta tai metsästyslupaa.
Koiran kiinnipitovelvollisuus
Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä.
Edellä 1 momentissa sanottu ei kuitenkaan koske:
• alueen omistajan tai haltijan luvalla pihamaalla tai puutarhassa taikka koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella olevaa koiraa;
• viittä kuukautta (5kk) nuorempaa koiraa;
• paimentamis-, opas- tai vartiointitehtävässä taikka muussa sen laatuisessa palvelutehtävässä olevaa koiraa;
• poliisin, tullilaitoksen, puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen tehtävässä olevaa koiraa; eikä
• koiraa, jota koulutetaan 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuun tehtävään.
• Edellä 1 momentissa tarkoitetusta velvollisuudesta saadaan poiketa, kun muuta kuin ajavaa koiraa käytetään metsästykseen. Kiellosta saadaan poiketa myös, kun kanakoiraa tai muuta lintukoiraa koulutetaan rauhoitettuja riistaeläimiä niiden lisääntymisaikana häiritsemättä.
Koiran pitäminen toisen alueella
• Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää irti toisen alueella.
• Maanomistajalla tai metsästysoikeuden haltijalla on oikeus poistaa alueelta 1 momentin vastaisesti siellä oleva koira tai ottaa se talteen. Jos koiran avulla metsästettäessä ajo tai haukku poikkeaa vieraalle alueelle, alueen omistajan tai metsästysoikeuden haltijan on kuitenkin annettava ajon tai haukun jatkua häiriintymättä puolen tunnin ajan. Jollei koiran omistaja tämän ajan kuluessa hae koiraa pois, alueen omistajalla tai metsästysoikeuden haltijalla on oikeus keskeyttää ajo tai haukku sekä poistaa alueelta koira tai ottaa se talteen.
• Edellä 1 momentissa sanottu ei koske 51 §:n 2 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja tapauksia.
Kuolleena löydetyn tai pyyntivälineeseen tarttuneen riistaeläimen omistusoikeus
• Kuolleena löydetty tai pyyntivälineeseen tarttunut, toisen alueelle kulkeutunut riistaeläin kuuluu alueen metsästysoikeuden haltijalle, jos tällä on oikeus metsästää samanlainen riistaeläin alueella. Muussa tapauksessa eläin kuuluu valtiolle, jollei 2 momentista muuta johdu.
• Jos 1 momentissa tarkoitettua riistaeläintä on metsästetty pyyntiluvan nojalla, saa se, joka on alueella metsästykseen oikeutettu, halutessaan pitää eläimen, jos hänellä on samanlainen pyyntilupa. Muussa tapauksessa eläin kuuluu sen metsästäjälle.
• Hirvieläimen jättösarvet kuuluvat löytäjälle.
• Valtiolle kuuluvan, kuolleena löydetyn riistaeläimen saa löytäjä ottaa haltuunsa poliisille tai riistaeläinten tutkimusta tekevälle tutkimuslaitokselle toimittamista varten.
• Asetuksella säädetään, miten metsästäjän on 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa tehtävä ilmoitus metsästysoikeuden haltijalle.
Avuttomassa tilassa olevan eläimen kohtelu
• Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa tässä laissa tarkoitettua eläintä on pyrittävä auttamaan tai asiasta on pyrittävä ilmoittamaan alueen omistajalle, metsästysoikeuden haltijalle tai poliisille.
• Jos eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen ilmeisesti tuottaa sille kohtuutonta kärsimystä, löytäjä saa lopettaa eläimen, vaikka hänellä ei olisi alueella kyseisen eläimen pyydystämis- tai tappamisoikeutta tai eläin olisi tuona ajankohtana rauhoitettu.
• Lopetettuun eläimeen sovelletaan, mitä tässä luvussa säädetään kuolleena löydetystä eläimestä.
Luonnonsuojelulaki
Suotuisa suojelutaso
• Luonnonsuojelussa on tähdättävä maamme luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen.
• Luontotyypin suojelutaso on suotuisa, kun sen luontainen levinneisyys ja kokonaisala riittävät turvaamaan luontotyypin säilymisen ja sen ekosysteemin rakenteen ja toimivuuden pitkällä aikavälillä sekä luontotyypille luonteenomaisten eliölajien suojelutaso on suotuisa.
• Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään.
Rauhoitussäännökset
Kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden:
1) Tahallinen tappaminen tai pyydystäminen;
2) Pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen; ja
3) Tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.
Sellainen rauhoitetun linnun pesäpuu, joka on asianmukaisesti merkitty, tai suuren petolinnun pesäpuu, jossa oleva pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu.
Avuttomassa tilassa tavattu rauhoitettu eläin
Sairaana, vahingoittuneena tai muutoin avuttomassa tilassa tavattua rauhoitettua eläintä on pyrittävä auttamaan. Eläin voidaan ottaa haltuun hoitoon kuljettamista ja tilapäistä hoitoa varten. Muutoin on noudatettava, mitä eläinsuojelulaissa säädetään.
EU:n luontodirektiivi
• Koskee luonnonvaraista eläimistöä, kasvistoa ja luontotyyppejä
• Yleistavoite: saavuttaa ja säilyttää tiettyjen lajien ja luontotyyppien suojelun taso suotuisana.
• Edellyttää sekä lajien että niiden elinympäristöjen suojelua
• Lajin on pitkällä aikavälillä säilyttävä luontaisessa ympäristössään, eikä sen luontainen levinneisyysalue saa supistua. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä.
• Luonto- ja lintudirektiivit kieltävät niissä lueteltujen eläinlajien yksilöiden tahallisen tappamisen, pyydystämisen, häiritsemisen erityisesti pesinnän aikana sekä kaupallisen käytön.
• Luontodirektiivi edellyttää myös, että tiettyjen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.
Liitteet
• Luontodirektiivin II-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (Natura 2000 -verkosto).
• Luontodirektiivin IV-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, ts. niiden tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen erityisesti pesinnän aikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kiellosta voi hakea poikkeusta.
• Luontodirektiivin V-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä.
• Luontodirektiivin VI-liite: kielletyt pyynti- ja tappomenetelmät.
• Susi: II, IV
• Karhu: II,IV
• Ilves: II, IV
• Ahma II
Poikkeamat liitteiden vaatimuksista
• Suomella on poikkeama II-liitteen vaatimuksesta, erityisten suojelutoimialueiden osoittamisesta.
• Suomella on sudelle poikkeamat kaikissa liitteissä. Poronhoitoalueen eteläpuolella sovelletaan vain liitteen IV vaatimuksia, ja poronhoitoalueella liitteen V vaatimuksia. Liite II ei ole ollenkaan voimassa Suomessa.
Suojelun taso katsotaan suotuisaksi kun:
• Kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana
• Lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa
• Lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö
Maastoliikenteen haittojen ehkäiseminen
• Lupaa ei tarvita: poronhoitoon kuuluviin töihin poronhoitolaissa (848/90) tarkoitetulla poronhoitoalueella ja sen välittömässä läheisyydessä lumipeitteen aikana eikä liikkumiseen näihin töihin kuuluvissa välttämättömissä tehtävissä lumettomassa maastossa
Moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttäminen maastossa
• Moottorikäyttöistä ajoneuvoa tien ulkopuolella kuljetettaessa on noudatettava olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.
• Moottorikäyttöistä ajoneuvoa on maastossa käytettävä siten, että vältetään vahingon ja haitan aiheuttamista luonnolle ja muulle ympäristölle, kiinteistölle ja luontaiselinkeinolle sekä tarpeettoman häiriön aiheuttamista asutukselle ja muulle ympäristölle.
Salapyynti
• Ei ole metsästystä!
• Salapyynti = metsästysrikos
• Kuka asiaa valvoo? Poliisi, rajavartiolaitos, Metsähallituksen erätarkastajat, riistanhoitoyhdistysten metsästyksenvartijat
• Lausunnolla olevat uudet asetukset: ehdotus ministeriön asetukseksi elävän riistaeläimen ohjeellisista arvoista
– Tavallisimpien ja runsaslukuisten riistalajien arvoksi ehdotetaan 100 euroa. Tällä hetkellä riistanisäkkään arvo on yleisesti 34 euroa ja riistalinnun 25 euroa.
– Euroopan unionin luonnonsuojeludirektiivien vaikutus näkyy erityisesti suurpedoilla, joiden ohjeellisia arvoja ollaan korottamassa huomattavasti.
– Esimerkiksi ahman arvoa ehdotetaan korotettavaksi lähes kymmenkertaiseksi aina 16 500 euroon asti. Ahma on uhanalaisin suurpetomme.
– Karhun arvo nousisi 1680 eurosta enimmillään 15 500 euroon
– Susi 1680 eurosta 9100 euroon.
– Ilveskannan runsaslukuisuus näkyy ehdotetussa ilveksen ohjeellisessa arvossa 2100 euroa.
Jokamiehenoikeudet
• Samanlaiset oikeudet ovat voimassa lähinnä vain muissa Pohjoismaissa.
• Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen kansalaisenoikeuksia käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija.
• Luonnon käyttämiseen jokamiehenoikeuksien sallimissa rajoissa ei tarvita maanomistajan lupaa eikä jokamiehenoikeuksien käyttämisestä tarvitse maksaa mitään.
• Oikeutta ei saa käyttää haittaa tai häiriötä tuottavalla tavalla.
• Jalan, hiihtäen, pyöräillen ja ratsain liikkuminen on yleensä sallittua luonnontilaisilla tai siihen verrattavilla alueilla, jos siitä ei aiheudu vahinkoa.
• Liikkumisoikeutta on rajoitettu pihamailla, pelloilla ja istutuksilla. Kesällä pellot on kierrettävä teitä tai ojan pientareita pitkin. Talvella sitä vastoin pellon yli voi hiihtää. Porteista kuljettaessa ne on muistettava sulkea. Toisen pihamaata ei saa käyttää kulkutienä.
• Jos pihamaata käytetään toistuvasti kulkutienä, voidaan siitä rangaista.
• Toisen pihamaalle meneminen on myös rangaistavaa, jos rikotaan kotirauhaa. Peltoa, niittyä tai istutusta ei saa käyttää kulkutienä, jos siitä aiheutuu vahinkoa.
• Avotulta ei saa tehdä toisen maalle ilman lupaa, jollei siihen ole pakottavaa tarvetta.
• Toisen alueella koiraa ei saa pitää milloinkaan irti ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa.
• Edellä olevan lisäksi koirat on pidettävä kytkettyinä tai välittömästi kytkettävinä maaliskuun 1. päivästä elokuun 19. päivään saakka.
• Alueen omistajan tai haltijan luvalla koiraa saa pitää kytkemättömänä pihamaalla tai puutarhassa ja koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella.
• Yksityisteillä saa kulkea jalkaisin, polkupyörällä tai ratsain.
• Yksityistiellä saa ajaa myös moottoriajoneuvolla, jos sitä ei ole liikennemerkillä erikseen kielletty. Yksityisteillä saa kulkea jalkaisin, polkupyörällä tai ratsain.
• Yksityistiellä saa ajaa myös moottoriajoneuvolla, jos sitä ei ole liikennemerkillä erikseen kielletty.
• Moottorikäyttöistä ajoneuvoa on maastossa käytettävä siten, että vältetään vahingon ja haitan aiheuttamista luontaiselinkeinolle, luonnolle ja muulle ympäristölle. Lisäksi on noudatettava varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.
• Moottorikelkalla ei saa ajaa tiellä. Moottorikelkalla saa kuitenkin tarvittaessa ylittää tien tai sillan.
• Suurin sallittu nopeus reitillä ja maastossa on 60 km/h. Jääpeitteisellä vesialueella suurin sallittu nopeus on 80 km/h.
• Mikäli hinataan perärekeä, jossa kuljetetaan henkilöä, suurin sallittu nopeus on 40 km/h.
• Suojakypärää on käytettävä sekä maastossa että moottorikelkkailureitillä. Moottorikelkalla on oltava liikennevakuutus ja kelkan tulee olla rekisteröity.
Jokamiehenoikeuksilla saat:
• liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla sekä muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat kulkemisesta vahingoittua
• oleskella tilapäisesti – esimerkiksi telttailla riittävän etäällä asumuksesta – siellä, missä liikkuminenkin on sallittua
• poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia
• onkia ja pilkkiä
• kulkea, uida ja peseytyä vesistössä sekä kulkea jäällä
Et saa:
• aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille
• häiritä tai vahingoittaa lintujen pesiä ja poikasia
• häiritä poroja ja riistaeläimiä
• kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta, varpuja, sammalta tms. toisen maalta
• tehdä avotulta toisen maalle ilman pakottavaa tarvetta
• häiritä kotirauhaa esimerkiksi leiriytymällä liian lähelle asumuksia tai meluamalla
• roskata ympäristöä
• ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa
• kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia
Nämä oikeudet ja rajoitteet koskevat myös ulkomaalaisia.
Lähteet:
• Metsästyslaki (615/93) muutoksineen. www.riista.fi
• Metsästyslaki 28.6.1993/615. www.finlex.fi
• Metsästysasetus 12.7.1993/666. www.finlex.fi
• Luonnonsuojelulainsäädäntö. www.ymparisto.fi
• Luonnonsuojelulaki (1096/1996). www.finlex.fi
• Jokamiehenoikeudet. Vapaus ja vastuu kulkevat käsikädessä. Ympäristöministeriö. www.ymparisto.fi
• Riistaeläinten arvot päivitetään (MMM tiedote 11.6.2009) www.mmm.fi
TIIVISTELMÄ ETSIJÖIDEN
TYÖHÖNPEREHDYTYSMATERIAALISTA
Maasuurpetojen perusbiologia
AHMA (Gulo gulo)
Suomen suurin näätäeläin
Tuntomerkit:
• Paino 8-28 kg
• Ruumiinpituus 69-83 cm
• Hartiakorkeus 40-45 cm
• Häntä16-25 cm musta
• Etujalka 12-16 cm
• Takajalka 8-10 cm
• Turkki tummanruskea, kyljissä poikittaisjuovat
• Kulkutapa: kulkee hyppien tai laukaten
• Osittain kanta-astuja
Esiintyminen:
• Pohjois- ja Itä-Suomi
• Erämaiset alueet
• Laaja elinalue, uroksilla tuhansia km2
Lisääntyminen
• Kiima-aika: kesä-heinäkuu
• Kanto-aika: viivästynyt sikiönkehitys, synnyttää maalis-huhtikuussa
• Poikuekoko: 2-4
Ravinto
• Raadonsyöjä
• Saalistaa pieniä ja keskikokoisia hirvieläimiä -poro ja metsäpeura
• Kömpelö saalistaja
• Voi tappaa varastoon, palaa haaskalle
• Lintuja, jäniksiä, kettuja, pikkunisäkkäitä, sammakoita ja marjoja
• Repii niskan poikki
Muuta huomioitavaa
• Luonteeltaan utelias
• Kiipeää puuhun
• Liikkeessä jatkuvasti
• Ei luontaisia vihollisia
Ilves (Lynx lynx)
Ainoa luonnonvarainen kissaeläin
Tuntomerkit:
• Paino♂ 7-25 kg
• ♀ 7-20 kg
• Ruumiinpituus 70-120 cm
• Hartiakorkeus 60-75 cm
• Häntä 15-25 cm mustakärkinen
• Etujalka 7-9 cm
• Takajalka7-9 cm
• Turkki: kesällä punaharmaa, talvella harmaanvalkea
• Turkissa täpliä tai juovia, korvat tupsupäiset
• Keltaiset silmät
• Kulkutapa: liikkuu pääasiassa hämärässä ja öin, notkea ja äänetön
• Esiintyminen: Koko maa
• Elinpiiri 100-1000 km2
• Louhikko ja mäkimaastot
• Kiima-aika: helmi-maaliskuu
• Kanto-aika: 63-72
• Poikuekoko: 2-3
Ravinto
• Lihansyöjämyyrät, jänikset, ketut, supikoirat, linnut, peurat, metsäkauriit ja porot
• Hiipii saaliseläimen luo
• Voi peittää saaliseläimen, ei välttämättä palaa haaskalle
• Saaliseläimen kaulassa purentajälki
Muuta huomioitavaa
• Näkee hyvin pimeässä
• Voi kiivetä puuhun
• Kuuloaisti hajuaistia parempi
• Ei luontaisia vihollisia
Karhu (Ursus arctos)
Suurikokoinen petoeläin,
metsän kuningas
Tuntomerkit
• Paino ♂ 100-300 kg
• ♀ 60-200 kg
• Ruumiinpituus 153-250 cm
• Hartiakorkeus 90-125 cm
• Häntä 5-15 cm
• Etujalka 12-15 cm
• Takajalka18-25 cm
• Turkki: väritys vaihtelee mustanruskeasta kellanruskeaan, tuuhea
• Pyöreät ja pienet korvat
• Kulkutapa: kanta-astuja
• Ketterä ja vahva
• Esiintyminen: Koko maa, Ahvenanmaata lukuun ottamatta
• Itä- Suomessa ja Lapissa vahvimmat kannat
• Liikkuu pääsääntöisesti öisin tai hämärässä
• Nukkuu talviunta syys/marraskuusta maalis/toukokuulle
• Uros voi vaeltaa satoja km
• Kiima-aika: touko-heinäkuu
• Kanto-aika: viivästynyt sikiönkehitys 194-278 vrk, synnyttää tammi-helmikuussa
• Poikuekoko: 1-4
Ravinto
• Kaikkiruokainen: marjat, lehdet, vilja, kalat, hyönteiset, linnut ja nisäkkäät
• Myös haaskat
• Peittää saaliinsa ja vartioi haaskaa
• Pystyy tappamaan aikuisen hirven
• Raatelujäljet takapäässä
Muuta huomioitavaa
• Ui ja kiipeää
• Ei luontaisia vihollisia
Susi (Canis lupus)
Sosiaalinen laumaeläin
Tuntomerkit
• Paino♂ 20-80 kg
• ♀ 20-50 kg
• Ruumiinpituus 90-140 cm
• Hartiakorkeus 70-90 cm
• Häntä 35-50 cm, riippuu usein suorana
• Etujalka 10-11 cm
• Takajalka 9-10 cm
• Turkki: pohjaväri harmaankeltainen, kesäturkki punertavampi
• Pystykorvat
• Esiintyminen: Pohjois- ja Itä-Suomi
• Voi esiintyä koko Suomessa
• Reviiri 700-900 km2
• Kiima-aika: helmi-maaliskuu
• Kanto-aika 60-63 vrk
• Poikuekoko 3-6 (jopa yli 10)
• Pentukuolleisuus korkea
Ravinto
• Lihansyöjä
• Myyrät, sopulit, jänikset, linnut, peurat, poro ja hirvi
• Myös haaskat
• Ei peitä haaskaansa, palaa harvoin
• Luontainen saalisyksikkö lauma
• Raatelujäljet kaulassa ja reisissä
Muuta huomioitavaa
• Kestävä ja nopea
• Hyvä kuulo- ja hajuaisti
• Ulvoo herkemmin suuremmissa laumoissa
• Ei luontaisia vihollisia
Lähteet:
• Metsähallitus. (2008). Lajit. www.suurpedot.fi.
• Riista ja kalatalouden tutkimuslaitos. (2007). Suurpedot. www.rktl.fi.
TIIVISTELMÄ ETSIJÖIDEN
TYÖHÖNPEREHDYTYSMATERIAALISTA
Petoneuvonta, vahinkojen ennaltaehkäisymenetelmät
• Aitaaminen
• Lippusiima
• Yösuoja
• Hälytyslangat
• Laumanvartijakoirat
• Yövartija
• Suojapanta
• Rehupaalivahingot
• Laidunalueen ympäristön muokkaus
• Metsästysalueen tutkiminen ennakkoon
• Ääni-, ultraääni- ja valokarkottimet
• Radio Activated Guard (RAG)
• Taajamasuurpetohanke
Aitaaminen
• Oikein tehdyt sähköaidat ovat toimiva keino petovahinkojen ennaltaehkäisyssä.
• Aitojen sähköistyksessä voidaan hyödyntää jo olemassa olevaa aitamateriaalia.
• Suurpetovahinkojen ennaltaehkäisemiseen tarkoitetun sähköaidan tulee olla tarpeeksi korkea ja antaa tarpeeksi kova sähköisku petoja vastaan.
• Toimiva sähköaita tarvitsee huoltoa. Esimerkiksi aluskasvillisuus on pidettävä matalana, jotta sähköisku pysyy halutun suuruisena.
• Tilalle voidaan rakentaa myös sähköistämätön suurpetoaita.
• Riistanhoitopiireiltä voi anoa ilmaista suurpetoaitamateriaalia.
• Sähköaidalla rajatun laidunalueen lähelle tulee asettaa sähköistetystä aidasta varoittavia kylttejä.
Lippusiima
• Lippusiima on hyvä keino yllättävän ja uhkaavan tilanteen hallitsemisessa.
• Lippusiimaa ei todennäköisesti voida pitää pitkäaikaisena vahingonestokeinona, sillä petoeläin voi tottua tuulessa liehuvaan lippujonoon ajan kuluessa.
• Lippusiimalla voidaan voittaa aikaa, kunnes tilan muu infrastruktuuri saadaan kuntoon.
• Myös sähköistetyn lippusiiman mahdollisuutta tulisi pohtia.
Yösuoja
Rakennelma, johon lampaat voivat mennä yöksi suojaan
Hälytyslangat
• Fyysisten aitaelementtien ja esimerkiksi lippusiiman väliin voidaan asentaa hälytyslanka, joka lähettää välittömästi tiedon kosketuksesta.
• Tällainen hälytyslankajärjestelmä palvelee montaa eri tarkoitusta. Hälytyslanka ilmoittaa mikäli aidanläpi on mennyt eläin - olipa se sitten peto, hirvieläin tai itse tuotantoeläin.
Laumanvartijakoirat
• Laumanvartijakoirien työkäyttö on luonnonmukaista suurpetoriskin hallintaa ja tukee luontodirektiivin tarkoitusta.
• Muualla maailmassa laumanvartijakoirien käyttö on jo rutiinimaista, mutta Suomessa käyttö on suhteellisen nuorta.
• Koirien vartiointiominaisuuksia voidaan hyödyntää kokopäiväisten avointen alueiden laidunvartiointiin, osa-aikaiseen vartiointiin sekä maatilan pihapiirien vartiointiin.
Yövartija
• Yövartija on vilkkuva punainen ”silmäpari”, joka toimii aurinkoenergialla.
• Laitteen toiminta perustuu siihen, että peto kokee olevansa tarkkailun alaisena. Tällöin tilanteeseen liittyy uhkaa ja peto vetäytyy tilanteesta.
• Yövartijan valopari muistuttaa eläimen silmiä. Jotta peto näkee vilkkuvat valot, tulee ne asentaa oikealle korkeudelle ja kohdentaa oikein.
Suojapanta
• Suojapanta estää kaulaan suuntautuvan, tappavan puraisun. Eri malleissa pannasta lähtee myös myrkyllisiä aineita.
Rehupaalivahingot
• Paras tapa torjua rehupaalivahinkoja on paalien kokoaminen.
• Paalien ympärille voi asentaa aidan.
• Aito terva on hyväksi koettu keino jänistuhoja vastaan. Paaleja ei tarvitse tervata kauttaaltaan, sillä tervaläiskät siellä täällä riittävät torjuntaan.
• Lintujen aiheuttamia vahinkoja vastaan paalien päälle voi asentaa väriseviä lankoja, joista valo siroaa langan pyöriessä tuulessa.
Laidunalueen ympäristön muokkaus
• Laidunalueen ympäristön tulisi olla avoin eli laitumen ympäriltä tulisi poistaa tiheä kasvillisuus.
• Tiheät pusikot ja muu kasvillisuus luovat pedoille turvallisen saalistusympäristön, jossa ne voivat tarkkailla saaliseläintä ilman suurta paljastumisen uhkaa.
• Laitumien ympärillä tulisi olla avointa tilaa, metsän ja laitumen avoin ”rajavyöhyke”
Metsästysalueen tutkiminen ennakkoon
• Metsästysalue voidaan tutkia ennen metsästyksen aloittamista. Tällöin alueelta etsitään petojen jälkiä ennen metsästämisen aloittamista esimerkiksi hiekkateitä hyödyntäen.
Ääni-, ultraääni- ja valokarkottimet (pyrotekniikka)
Laitteilla pyritään vaikuttamaan petojen käyttäytymiseen. Ajan myötä pedot kuitenkin tottuvat eri karkottimiin. Lähinnä tilapäinen apu.
Radio Activated Guard (RAG)
• Petopanta reagoi laitumelle sijoitettuun laitteeseen, joka signaalin saatuaan lähettää häiritsevää ääntä ja valoa.
Taajamasuurpetohanke
• Suurriistavirka-apu on metsästäjien vapaaehtoistoimintaa (oli alkuun taajamasuurpetohanke).
• Tämä ”metsästäjien VPK” on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä organisaatio, joka antaa poliisille virka-apua ihmisen ja suurriistan välille syntyvien konfliktitilanteiden hoitamiseksi. Poliisi tarvitsee vapaaehtoisten metsästäjien ja koiranohjaajien apua esimerkiksi kolarissa loukkaantuneiden hirvien jäljestämisessä sekä asutuksen lähelle eksyneiden suurpetojen karkottamisessa (Lähde: Sarvi kesäkuu 2009:
http://mmm.multiedition.fi/sarvi/sarvet/2_2009/fi/1.php)
Porotalous
• Raatojen tehostettu etsintä
• Heijastintarrat
• Paliskuntarajojen kartta metsästäjille
• Poroaidan kunnostus
Heijastintarrat ja –pannat
Heijastintarroituksella pyritään estämään liikennevahinkoja. Heijastava panta lisää liikenneturvallisuutta, sillä heijastimen avulla poro pystytään havaitsemaan aikaisemmin.
Paliskuntarajojen kartta metsästäjille
• Pohjois-Lapissa on käytössä toimintamalli, jossa Villi Pohjolan myöntämään metsästyslupaan on lisätty metsästysalueella toimivien poromiesten yhteystiedot.
• Metsästäjän tulee selvittää jo ennen metsästyksen aloittamista, onko alueella menossa poronhoitotöitä.
• Sama malli tulisi ottaa käyttöön myös eteläisillä poronhoitoalueilla. Kartta loisi mahdollisuuden paikallisten poromiesten ja alueella metsästävien henkilöiden väliselle vuorovaikutukselle. Parhaimmillaan tämä estäisi tietämättömyydestä johtuvat porovahingot.
• Tulisiko tiedot liittää Villin Pohjolan sivuille?
Lähteet:
Kainulainen, P. (2008). Maasuurpetojen kielteisten vaikutusten vähentämisen ja kompensoinnin
mahdollisuudet – Esiselvityshanke, Loppuraportti.
Saatavana osoitteesta:
http://www.suomussalmi.fi/dman/Document.phx?documentId=nh04009125116414&cmd=download
(Suomussalen kunta – Projektit – Päättyneet projektit)
TIIVISTELMÄ ETSIJÖIDEN
TYÖHÖNPEREHDYTYSMATERIAALISTA
Petojälkien tunnistaminen
PETOJÄLKIEN TUNNISTAMINEN
1) Kun eteesi tulee jälkijono, seuraa sitä takajälkeen mahdollisimman pitkälle ja tarkkaile eläimen käyttäytymistä jälkien perusteella
2) Seuraa riittävän pitkälle, että voit varmasti päätellä, kuinka monta eläintä on ollut kyseessä
3) Tarkastele kulkutyyliä (kävely, ravi, loikka) ja mittaa askelvälejä (varpaankärjestä seuraavan saman jalan jäljen varpaankärkeen)
4) Mittaa kuinka syvälle eläin on uponnut ja arvioi eläimen painoluokkaa sen perusteella
5) Etsi yksittäinen jälki, jossa käpälän jättämä kuvio näkyy mahdollisimman tarkasti
6) Tarkastele jäljen muotoa, varpaiden määrää, varvasanturoiden sijoittumista ja muotoa sekä käpälän mahdollista karvaisuutta
7) Mittaa käpälän jäljen koko (mahdollista, kun taka-antura ja varpaat erottuvat selvästi); pituus mitataan keskivarpaan etureunasta (ei kynnen kärjestä) taka-anturan takareunaan
AHMA
- Viisi varvasta (sudella, ilveksellä ja koiralla neljä); sisin varvas ei aina näy
- Keskianturan lisäksi jäljessä näkyy kaksi pientä ranneanturaa
- Iso jälki eläimen kokoon nähden
- Karvainen jalka lisää jäljen kokoa, anturan jäljet eivät näy hyvin lumessa
- Ei uppoa syvälle lumeen (paino enintään 20 kg, isot tassut)
- Jälki kolmiomainen, kantapäästä kapeneva
- Etujalka takajalkaa suurempi
- Vaeltaa pitkiä matkoja päämäärätietoisesti
AHMAN KULKUTAPA
1) Keinuva laukka jättää nelijäljen, jolloin askelpituus noin metri
2) Rauhallisemmassa matkanteossa kolmijälki
3) Paksussa lumessa näätäeläimen tapaan loikkaamalla (parijälki)
4) Kävelyssä huomattavan lyhyt askelväli johtuen lyhyistä jaloista
• Pehmeä lumi - ahma voi edetä poikkeuksellisesti käyden. Jäljet ovat suuret ja askelväli huomattavasti lyhyempi kuin ilveksellä ja sudella. Pehmeässä lumessa ahma liikkuu usein parihypyillä (tyypillistä näätäeläimille). Tällöin ahma astuu oikean- ja vasemmanpuoliset jalat samaan jälkeen. Askeljäljen pituus parihypyissä 60–100 cm
• Ahma vaihtaa käyntinsä niin pian kuin mahdollista takaisin ontuvaan laukkaansa tai parihyppyynsä → liikkuminen joustavaa ja vaihtelevaa tilanteen mukaan
• Yleensä ahma liikkuu rauhallisesti laukaten, jolloin se jättää jälkeensä kolmi- ja nelijälkiä. Tällöin ahman askeljäljen pituus on 80–120 cm.
AHMAN KÄYTTÄYTYMINEN – VINKKEJÄ JÄLKIEN SEURAAMISEEN
• Yleensä ahman jäljet ovat vinottain menosuuntaan nähden
• Liikkuu yleensä yksinään
• Saattaa kiivetä puuhun, reitin varrella usein myös raapii puiden runkoja
• Ahma on luonteeltaan utelias, se saattaa muuttaa suuntaansa erikoisten maastomerkkien, kuten ison kiven kohdalla. Toisinaan ahman jälkijono saattaa kiemurrella kuin ketun, joka tutkii pensaiden ja puiden tyviä ruuan toivossa.
• Ahman olemukseen kuuluu herkeämätön liike, se on väsymätön vaeltaja, joka keinuvasti lyllertää eteenpäin omaa tahtiaan.
• Ahma merkitsee elinpiirinsä puremalla ja virtsaamalla kuusen ja männyn taimiin. Ahma on taitava kiipeilijä, ja sen kynnen jälkiä saattaa löytyä männyn rungoista.
• Otollisissa lumiolosuhteissa ahma saattaa tappaa lyhyessä ajassa useita poroja. Poron kimppuun hyökätessään ahma yleensä hyppää poron selkään purren poroa säkään ja niskaan. Tällöin saaliseläimellä on selvästi havaittavia ruhjeita ja kuoppia niskassaan ja selässään.
• Ahma vierailee usein muiden suurpetojen tappamilla haaskoilla. Mikäli maastossa on havaittavissa rajuja kamppailun jälkiä, kyseessä on yleensä ahman oma tappo.
• Ahman ulosteiden ulkonäkö vaihtelee. Se saattaa olla tummanpuhuva tai ulosteessa saattaa olla luunsiruja ja karvoja. Ahman ulosteet ovat usein makkaramaisia, kierteisiä ja toisesta päästään suipentuvia. Ahman ulosteen paksuus on noin 2,5 cm.
AHMAN JÄLKI
Oikea etujalka: pituus 9-18 cm, leveys 7-14 cm
Takajalka: pituus 8-12 cm, leveys 6-14 cm
• Ahman viiden varpaan painallukset näkyvät yleensä ilman kynsien painaumia. Karvainen jalkapohja jättää takaosastaan suippenevan pyöreän painalluksen.
• Ahman etujalka on takajalkaa suurempi.
• Puolipehmeällä alustalla ranne- ja keskianturoiden painaumat piirtyvät yksityiskohtaisesti esiin.
• Pehmeällä lumella etu- ja takajalkojen ranneanturoiden takaosa ei yleensä näy selkeästi jäljessä vaan jalan painalluksen ääriviiva tulee vain näkyviin. Pehmeässä lumessa ranneanturoiden takaosat jäävät usein näkymättä.
• Kovalla alustalla tai hankikannolla kynsien ja viidennen varpaan eli peukalon painallus voivat jäädä näkymättä. Tällöin ahman jäljen voi sekoittaa ilveksen jälkeen.
• Hankikannolla peukalon puuttuminen saattaa joskus tuoda mieleen suden jäljen. Tällöin varpaiden ja keskianturan välillä on enemmän tyhjää tilaa kuin sudella sekä keskivarpaiden symmetria ei ole aivan täydellinen, mitä se on sudella.
ILVES
• Ilveksen käpälän mitat ovat hieman pienemmät kuin sudella, mutta sen jälki pehmeässä lumessa näyttää suuremmalta kuin suden, koska käpälän karvaisuus suurentaa jälkeä
• Jälki yleensä selvästi suurempi kuin koiran
• Kevyt, ei uppoa lumessa niin syvälle kuin susi ja koira
• Jäljen muoto päärynämäinen, etupuolelta pyöreä
• Ilves vetää kissaeläinten tapaan kynnet sisään kulkiessaan. Jos jäljessä kynnet näkyvät, kyseessä voi silti olla ilves. Se pitää kynsiä tarpeen mukaan esillä laukatessaan tai ravatessaan, astellessaan epävarmalla alustalla tai yrittäessään levittää käpälää leveäksi, jotta hanki kantaisi paremmin
• Koiralla ja sudella kynnet ovat aina ulkona, mutta jollakin kovalla alustalla kynsistä ei välttämättä jää paljon jälkeä
• Ilveksen etuvarpaiden jäljet ovat epäsymmetrisesti (keskivarpaan antura ulottuu pidemmälle kuin toinen), sudella ja koiralla taas symmetrisesti linjassa (näkyy vain selvässä jälkikuviossa)
ILVEKSEN KULKUTAPA
• Ilves elää yksin talvella, mutta pennut ovat emon matkassa talven ja uros saattaa kiima-aikana seurata naarasta (jopa viiden ilveksen jäljet voivat olla samaan suuntaan, jolloin helposti voidaan luulla susilaumaksi)
• Myös ilves kulkee pääasiassa suoraan, mutta ei niin päämäärätietoisesti kuin susi
ILVEKSEN KÄYTTÄYTYMINEN – VINKKEJÄ JÄLKIEN SEURAAMISEEN
• Kissamainen käyttäytyminen
• Ilveksen kulkutyyliin kuuluu kiertely kantojen ja mättäiden päällä sekä puiden alla
• Kävelee myös kaatuneita runkoja pitkin, mitä koiraeläimet eivät tee
• Voimakas hyppääjä, jopa 7 metrin pituisia hyppyjä
• Hypätessään pitemmälle jalat tulevat samaan kuoppaan
• Tietä ylittäessään nousee usein kissamaisesti tien penkalle
• Voi raapia puita kulkureittinsä varrella
• Ulosteen ilves peittelee kissan tapaan etenkin ruokailupaikan läheisyydessä
• Voi peittää saaliinsa
• Virtsan haju lajityypillinen
• Kulkiessaan ilves liikkuu suoraviivaisesti, mutta ei yhtä päämäärätietoisesti kuin susi. Ellei ilves ole siirtymässä paikasta toiseen, saattaa jälkijono hieman kaarrella.
• Ilves käy harvoin nuuhkimassa puita ja pensaita, sellainen käyttäytyminen viittaa useimmiten koiraan.
• Ilveksellä on suuri elinalue, ja se yleensä käyttää samoja kulkureittejä. Lumessa liikkuessaan ilves usein hyödyntää jäniksien ja muiden eläimien tekemiä polkuja.
• Saalistaessaan ilveksen käytös muuttuu. Liikkuminen ei ole tällöin yhtä suoraviivaista ja toisinaan ilves pysähtyy kuuntelemaan ympäristöään. Osuessaan tuoreille jäljille ilves pyrkii kiertämään saaliin ja yllättämään sen joko väijymällä tai hiipimällä jäniksen tai valkohäntäpeuran lähelle tehden nopean yllätyshyökkäyksen. Mikäli hyökkäys epäonnistuu, ilves lähtee hyvin harvoin ajamaan saalista takaa.
• Ilves tappaa isot saaliseläimet, kuten valkohäntäpeuran tai poron puremalla niitä kurkkuun. Ilves ei juurikaan raatele saaliseläimensä kurkkua vaan uhrin kurkusta löytyy teräviä hampaan jälkiä ja maksoittunutta verta. Ilves ei käytä yleensä haaskoja ravintonaan. Ilman pentuja liikkeellä oleva ilves syö tavallisesti kookkaasta saaliseläimestä hiukan takaosaa.
• Ilveksen pennut (1-3) seuraavat emoaan ensimmäisen talven. Tällöin on havaittavissa useammat kuin yhdet ilveksen jäljet. Pehmeässä lumessa pennut astuvat samoihin jälkiin kuin emonsa. Tällöin jälkiä saattaa joutua seuraamaan hyvinkin pitkään ennen kuin löytää kohdan, jossa pentu ei ole astunut samaan jälkeen.
• Kissojen tavoin ilves peittää virtsansa ja ulosteensa maahan tai lumeen. Ilveksen tuore uloste on väriltään musta ja pahan hajuinen. Mikäli seurattavan eläimen jäljiltä löytyy näkyvillä olevia ulosteita, kyseessä on harvemmin ilves, useimmin susi, koira tai joku muu eläin.
• Kiima-aikoja lukuun ottamatta ilvekset ovat yksineläjiä. Mikäli löytää useammat kuin yhdet ilveksen jäljet, kyseessä on emo jota pentu tai pennut seuraavat. Tavallisesti pennut viettävät emonsa seurassa ensimmäisen talven.
ILVEKSEN JÄLKI
Oikea etujalka: pituus 6-12 cm, leveys 5,5-11,5 cm
Takajalka: pituus 7-11 cm, leveys 6-12 cm
• Lumessa ilveksen tassunjälki on ulkoreunaltaan hieman epämääräisen näköinen polkuanturoiden tuuhean karvoituksen johdosta. Tämän takia ilveksen jälki lumessa näyttää suurelta, se on 7-12 cm pitkä mitattuna jäljen ulkoreunojen mukaan. Sen sijaan varvasanturoiden mukaan mitattuna ilveksen jäljen pituus on 7-9 cm.
• Ilveksellä on kissaeläinten tapaan hyvin liikkuvat varpaat. Mikäli ilves ojentaa varpaansa kunnolla tulee jäljestä tavallista leveämpi. Tämän vuoksi ilveksen jäljistä eläimen koon ennustaminen saattaa johtaa harhaan.
• Kovalla hankilumella ilves hakee kynsillään lisätukea hangesta. Näin ilveksen jäljissä kynnen painallukset poikkeuksellisesti näkyvät ja varpaat harottavat. Jäljessä on kuitenkin havaittavissa polkuanturoiden epäsymmetria.
• Tavanomaisimmat ilveksen jäljet ovat käyntijälkiä.
• Ilves myös ravaa, jolloin se usein laahaa jalkojaan. Tällöin jälkien välissä lumessa on kaksi yhdensuuntaista jälkiuraa ja ilves astuu etu- ja takatassun samaan jälkeen.
• Kiinteällä alustalla ilveksen polkuanturoiden jäljet ovat selvästi erillisinä havaittavissa. Ilveksen käyntijäljen askelpituus on 80-110 cm, joka on selvästi lyhyempi kuin sudella. Ravatessa ilveksen askelpituus on 130-150 cm, mutta se voi olla joskus yli puolitoista metriä.
• Pehmeässä lumessa ilves astuu etu- ja takajalan samaan jälkeen. Tällöin ilveksen jälkiä voi erehtyä luulemaan suden jäljiksi, etenkin jos jälkien päälle on satanut lunta. Tällöin askelvälin mittaaminen ja eläimen pidempi jäljittäminen voivat antaa viitteitä seurattavasta eläimestä. Pehmeällä lumella polkuanturoiden jälkikuvio ei aina ole näkyvissä, ja tällöin tulisi seurata jälkeä niin kauan kuin löytyy jostakin kohdin selvä tassun painallus.
• Ilveksen jälkijono pehmeällä lumella muistuttaa erehdyttävästi suden jälkeä. Etenkin jos jälkien päälle on satanut lunta, jolloin jälkikuviota ei enää voi havaita. Tällöin askelvälin mittaaminen ja eläimen pidempi seuraaminen on keino, jolla voi päästä selville jälkien aiheuttajasta.
SUSI
• Samanlainen kuin suuren koiran jälki, mutta koiralla harvoin niin suuri jälki kuin sudella
• Takakäpälän pituus samalla yksilöllä noin sentin lyhyempi ja kapeampi
• Anturoiden väliin jää suurempi aukko kuin koiralla eli koiran jälki tiiviimpi
• Kynnet näkyvät; ei välttämättä kovalla alustalla
• Suden jälki on soikea, ilveksen taas pyöreämpi, päärynämäinen
• Jäljen reunat terävämmät kuin ilveksellä, jolla karvaisempien tassujen vuoksi reunat ovat epämääräiset
• Myöhään syksyllä pennun jälkeä ei erota aikuisen jäljestä
• Vanhan uroksen etutassu 11,5–12.0 cm pitkä
• Suden etutassun anturan takareuna kovera ja takatassun anturan takareuna kupera
SUDEN KULKUTAPA
• Kulkee suoraviivaisesti ja määrätietoisesti
• Tavallisin kulkutapa ravi, helminauhamainen ravijälki (askelleveys olematon)
• Askelväli sudella jonkin verran suurempi kuin ilveksellä ja suurella koiralla
• Painavana eläimenä uppoaa syvälle pehmeässä lumessa
• Voimiaan säästääkseen käyttää upottavan lumen aikaan helppokulkuisia reittejä (kelkan jälki, metsäautotiet, porojen jälkijonot jne.)
• Uppohangessa etenee hyppimällä
• Kovemmalle alustalle (tie, jää) tullessaan lauma usein levittäytyy, jolloin eläinten määrä selviää; etenee silloin ravilla tai rauhallisella laukalla
• Susi voi liikkuessaan käyttää maanteitä jopa 20 km
KÄYTTÄYTYMINEN – VINKKEJÄ SUDEN JÄLKIEN SEURAAMISEEN
• Yksin tai laumoissa (2-10)
• Paksun lumen aikaan juoksevat jonossa ja takana tuleva astuu tarkasti edessä olevan jälkeen
→ jäljen koko hieman suurenee ja jäljenpohja kovenee eläinten määrän kasvaessa
• Pennut voivat käyttäytyä pentumaisesti (leikkisästi, odottamattomia hyppyjä, mutkia ym.)
• Susi on liikkeissään määrätietoinen ja suoraviivainen, jolloin jäljet ovat samassa linjassa eli askelleveys on pieni.
• Jälki voi mennä yhtenä pitkiäkin matkoja, ennen kuin hajoaa. Tyypillisesti jäljet ”hajoavat” järven jäällä, maantiellä yms. helppokulkuisilla paikoilla. Siksi riittävä seuraaminen on tärkeää yksilömäärän selvittämiseksi
• Eläinten lukumäärää ei kannata selvittää haaskalla eikä sen välittömässä läheisyydessä, vaan pyrkiä löytämään jäljet useamman kilometrin päästä haaskalta
• Makuupaikkojen perusteella ei voida varmasti päätellä eläinten lukumäärää. Alfa-pari nukkuu usein vierekkäin mutta pennut voivat vaihtaa välillä makuupaikkoja
• Uloste makkaramainen, 2.5-3 cm paksu, voimakkaan ja kuvottavan hajuinen; sisältää usein karkeita hirven karvoja. Uloste usein mustaa sisältämänsä veren vuoksi.
• Virtsatessaan myös alfanaaras nostaa jalkaa; maaliskuun alussa virtsaamispaikassa verta (kiima)
• Sudet lepäävät aika ajoin niin päivällä kuin öiseenkin aikaan. Sulan maan aikaan suden lepopaikkoja ei juurikaan löydä. Talvella makuupaikat näkyvät lumessa selvästi. Susien maakuupaikka on aina muuta maastoa korkeammalla ja sudet asettautuvat makaamaan niin, että ne voivat samalla tarkkailla ympäristöään. Susien makuupaikka ei aina ole suojaisessa paikassa vaan ne saattavat loikoilla keskellä isoa hakkuuaukiotakin.
• Sudenpesä on aika vaatimattoman oloinen, eikä sitä juurikaan huomaa ympäristöstään. Suomessa sudet eivät juurikaan kaiva maan alle luolamaista pesää, kuten Etelä-Euroopassa. Meillä sudenpesä saattaa olla kaatuneen puunjuurakon alla tai metsäojan penkassa.
• Suden ulosteet ovat noin 2,5-3 cm paksuja, pötkömäisiä sekä pahan ja voimakkaan hajuisia. Ne muistuttavat hieman koiran ulostetta. Suden ulosteessa on yleensä karvoja ja luunpaloja. Mitä mustempaa suden uloste on, sitä lihapitoisempaa suden ruoka on ollut.
• Koirien tapaan uros nostaa jalkaansa ja naaras virtsaa istuallaan. Susilaumassa yleensä johtajapari, uros ja naaras, virtsaa koipea nostamalla ja muut virtsaavat istualtaan.
• Susi merkitsee elinpiiriään virtsamerkein. Reviiriään merkitsevä susi nostaa jalkaansa ja virtsaamispaikka on selvästi näkyvä, kuten kivi tai puunrunko. Mikäli merkkaavan susiparin virtsassa on verta, naaras on tulossa kiimaan. Tällöin on mitä todennäköisimmin odotettavissa keväällä susipoikue. Naarassusi tulee kiimaan helmi-maaliskuussa.
• Suden tappamat hirvieläimet tuntee siitä, että niitä on purtu voimakkaasti kurkusta. Tällöin lämmin veri valuu läpi hangen maaperään asti. Susi repii metsäpeuran tai poron kurkkua selvästi pahemmin kuin ilves. Hirveä sudet raatelevat usein myös kyljistä ja takajaloista.
• Sudet syövät usein tappamansa hirvieläimet lähes kokonaan. Tällöin karvoja, luita ja pötsi löytyy sieltä sun täältä haaskan lähettyviltä. Sudet kanniskelevat haaskanpaloja ympäriinsä. Karhu ei pure isoihin luihin reikiä eli jos luissa on reikiä kyseessä on susien haaska.
SUDEN JÄLKI
Oikea etujalka: pituus 8,5–13,6 cm, leveys 8-12,5 cm
Takajalka: pituus 7,5–12,5 cm, leveys 6,5–10 cm
• Sudella on tyypilliset koiraeläimen jäljet. Ison koiran ja suden jälkiä on erittäin vaikea erottaa toisistaan. Koiraeläimille tyypillisesti suden etukäpälän jäljet (10-11 cm) ovat suuremmat kuin takatassun (9-10 cm). Suden jälkiä mitatessa kynsiä ei oteta mittaukseen mukaan.
• Suden jäljessä näkyvät selvästi pitkien ja voimakkaiden kynsien (4 kpl) painaumat. Suden takatassun varpaat ovat enemmän supussa, jolloin sen jälki näyttää hieman pitkulaisemmalta kuin etutassun jälki.
• Suden etu- ja takajalan jäljen voi erottaa myös keskianturan muodon perusteella. Etujalan keskiantura on hieman kovera kun takajalan on kupera tai suora. Suden etu- ja keskivarpaat ovat symmetrisesti linjassa toisin kuin ilveksellä, jonka keskivarpaiden jäljet ovat epäsymmetriset.
• Pehmeällä lumella, kuten myös upottavalla suolla susi levittää varpaansa mahdollisimman leveiksi. Tällöin on vaarana, että suden jäljet voidaan sekoittaa ilveksen jälkiin. Pehmeällä lumella suden kynnenpainallukset eivät aina ole näkyvissä. Tällöin huomio tulee kiinnittää keskivarpaiden painalluksiin, jotka sudella ovat aina symmetriset eli samassa linjassa. Tosin jos lunta on satanut jälkien päälle, ei anturan painalluksia lumesta kykene erottamaan. Tällöin on seurattava jälkeä niin kauan kuin löytyy selkeä tassunpainallus kuusen alta tai muusta vastaavasta paikasta.
• Susi liikkuu mieluiten ravaten. Kovalla alustalla susi ravaa useimmiten ruumis hieman vinottain menosuuntaan. Tällöin jää parijälkiä joiden askelväli voi olla kaksikin metriä.
• Pehmeällä lumella askelväli lyhenee (120-160 cm), ja susi astuu takatassunsa samaan jälkeen kuin etutassun. Talvella sudenjälkijono on tyypillisimmillään helmimäinen ravijälkijono.
• Syvässä ja upottavassa hangessa susi voi paikoitellen joutua hyppimään. Tämä kuluttaa runsaasti voimia, joten yleensä susi ei liiku pidempiä matkoja hyppimällä.
• Loppusyksystä ensilumen aikoihin pentujen tassut ovat kasvaneet jo täyteen mittaansa eli pentuja ei voi enää silloin erottaa aikuisista yksilöistä tassun koon perusteella. Sen sijaan hypähtely ja muu vallaton pelehtiminen lumessa on tyypillistä pentumaista käyttäytymistä.
• Suden tai susien kulkusuuntaa on joskus vaikea päätellä pehmeässä lumessa. Yleensä irtolunta lentää menosuuntaan päin joissakin kohdin jälkijonoa. Suden jalanjälki on myös selkeärajaisempi menosuuntaan nähden, sillä jalkavarsi jättää usein vinon painauman lumeen tulosuunnasta päin.
Suden ja ilveksen jäljen erottaminen: suden jäljen varvasanturoiden painallukset ovat symmetriset toisin kuin ilveksellä. Ilveksen jäljen epäsymmetrisyys johtuu siitä, että sen sisempi keskivarvas yltää hiukan kauemmaksi eteen kuin ulompi. Kovalla alustalla susi, koira ja kettu ravaavat ruumis vinottain menosuuntaan nähden. Näin ilves ei liiku koskaan, parijäljet ovat aina koira- tai näätäeläimen jättämiä.
Suden ja ketun jälkien erottaminen: Suojasäällä lumen sulaessa jälkien koko laajenee. Tällöin on vaarana, että koiran tai peräti ketun jäljet voidaan sekoittaa suden jälkiin, etenkin jos kynnet mitataan jälkeen mukaan. Ketun etutassun jälki on suurimmillaan 7 cm, kun suden takatassun jälki on vähintään 9 cm ilman kynsiä. Epäselvissä tapauksissa jäljen ja myös askelvälin mittaaminen on tärkeätä. Suden askelväli (120-160 cm ravissa) on pidempi kuin koiran ja ketun (90-110 cm ravissa) askelväli. Painavana eläimenä susi uppoaa syvälle pehmeässä lumessa. Mikäli ei ole hankikantoa ja seurattava eläin ei ole juurikaan uponnut, kyseessä on mitä luultavimmin koira tai kettu. Sulaneita ketun jälkiä voi epähuomiossa luulla suden jäljiksi.
KOIRA
• Käpälän jälki samanlainen kuin sudella, mutta muoto vaihtelee koirarodusta riippuen
• Harvalla koiralla on niin suuri jälki kuin sudella
• Hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää, että jos etutassu on alle kymmenen senttiä pitkä, kyseessä on koira. Suden etutassun jälki on 10-11 cm pitkä mitattuna ilman kynsiä.
• Metsästyskoiran liikkumisessa näkyy kuitenkin kullekin rodulle tyypillinen riistan hakukäyttäytyminen. Suden saaliin etsintä koiraan verrattuna on hyvin huomaamatonta, siitä puuttuu täysin touhuamisen ja etsimisen maku. Mikäli koira vaeltaa maastossa yksin useita päiviä, muuttuu sen liikkuminen voimia säästäväksi. Tällöin koiran kulkeminen saattaa olla hyvin susimaista. Villiintyneen koiran jäljet eivät eroa sudet jäljistä kuin etutassun koon ja askelvälin pituuden suhteen.
• Anturoiden väliin jää pienempi aukko kuin sudella eli koiran jälki tiiviimpi
• Uppoaa lumessa syvälle
• Koiralla kulku epämääräistä ”röhveltämistä”, välillä laukkaa ja välillä ravia; tiellä laidalta laidalle tehden äkkikäännöksiä; uros virtsaa aina sopivassa paikassa
• Askelväli sudella jonkin verran pidempi kuin ilveksellä ja suurella koiralla
• Isännän jälki yleensä lähellä
• Koiran uloste ruskeaa
KARHU
KARHUN KÄYTTÄYTYMINEN – VINKKEJÄ JÄLKIEN SEURAAMISEEN
• Painavana eläimenä karhu uppoaa syvälle. Pienet karhun jäljet voi sotkea sulaneisiin ahman jälkiin. Kevyenä ja suuritassuisena eläimenä ahma ei juurikaan uppoa hankeen toisin kuin karhu.
• Kesäaikaan karhun jälkiä ei ole helppo löytää. Hiekkatiet ja ojanpohjat ovat hyviä paikkoja etsiä karhun jälkiä. Mustikkakankaalle tai muulle vastaavalle paikalle karhu harvemmin jättää selvästi havaittavia jälkiä. Toisinaan karhun syömäjälkiä voidaan havaita mustikka- tai puolukkakankaalta. Kaikkiruokaisena eläimenä karhu syö niin kasviksia kuin hyönteisiä. Karhun jäljiltä voi löytää hajotetun muurahaispesän tai kannon.
• Muurahaiset korjaavat kesällä kekonsa noin viikossa karhun vierailun jälkeen. Karhu etsii kaatuneiden puiden kaarnan alta toukkia, jolloin se saattaa kuoria isojakin alueita liekopuista.
• Myös karhun kaivujälkiä ja muita ruuanetsintäjälkiä löytää karhun asuttamilta alueilta. Tällöin pitää olla jälkien tunnistamisessa huolellinen. Usein ihmiset luulevat vaikka mehiläishaukan tai mäyrän tekosia karhun jättämiksi jäljiksi. Rikottu muurahaispesä tai kanto ei aina merkitse karhun läsnäoloa alueella.
• Karhu tappaa isot saaliseläimensä, kuten hirven iskemällä käpälällä sitä selkään, kylkeen tai niskaan. Mikäli hirvi ei kuole käpäläniskuihin, karhu puree sitä kuolettavasti kaulasta tai niskasta. Karhu yleensä pyrkii syömään kaatamansa hirven kokonaan. Se pysyttelee haaskan läheisyydessä ja saattaa vartioida sitä. Toisinaan karhu peittelee haaskan, että korpit ja muut raadonsyöjät eivät pääsisi siihen käsiksi.
• Karhu saattaa nylkeä saaliinsa taitavasti. Tällöin saaliin nahka voi olla kauniisti rullattuna ruhon vieressä. Karhun haaskan lähettyviltä löytyy usein sen ulostuskasoja ja makuupaikkoja. Karhu ei myöskään pure reikiä isoihin luihin suden tavoin.
• Karhun ulosteen ulkonäkö vaihtelee kovasti riippuen siitä, millaista ravintoa karhu on syönyt. Karhun ulostekasa on hirven tai lehmän jätöksen kokoinen. Syksyllä karhun ulosteissa on havaittavissa marjoja ja lehtiä. Kesällä karhu käyttää pääasiassa kasvisravintoa, joten sen ulostekasa muistuttaa kovasti lehmän tai hirven lantaa. Karhun ulostekasa on kuitenkin sisältä mustan väristä toisin kuin hirven, jonka lantakasa on kokonaan väriltään ruskehtava tai vihertävä. Mikäli karhu on syönyt pelkkää lihaa, uloste on löysää ja mustan väristä. Haaskaravintoa käyttävän karhun ulosteessa on karvan ja luun palasia ja sen yleisväri on enemmän ruskehtava kuin musta.
• Karhut merkkaavat elinaluettaan hangaten hajuaan männyn tai kuusen taimiin. Ne myös raapivat männyn runkoja useiden metrien korkeudesta. Tällöin karhun etutassun kynnen jäljet ovat selvästi havaittavissa puun rungolla ihmisen pään korkeudella tai ylempänä.
• Karhu ei aina tee talvipesää, vaan se saattaa asettua makuulle tiheän kuusen alle. Tavallisesti karhut kaivavat talvipesänsä muurahaispesään, kuusen tyvelle tai jonkunmoisen penkan alle. Toisinaan karhut vetäytyvät talviunilleen kallionkoloihin tai kaivavat talvipesän ison kiven alle.
• Karhun talvipesä on yleensä huomaamaton. Hangessa saattaa näkyä pieni kumpu tai vain karhun hengitysaukko Sen sijaan keväällä karhun noustua pesästään, on sen jälkien löytäminen helppoa. Karhun käpälän jäljet ovat selvästi näkyvillä hangella ja karhu usein asettuu makaamaan joksikin aikaa talvipesänsä lähettyville. Tällöin se rakentaa niin sanotun korjuupesän. Se on yleensä kuusenhavuista rakennettu makuupaikka kuusen tyveen tai johonkin muuhun suojaiseen paikkaan. Karhu ei mielellään liiku keväisellä hangella, sillä se tietää jälkien paljastavan karhun. Nälkäiset karhut joutuvat kuitenkin lähtemään muita karhuja aikaisemmin keväthangille tarpomaan
KARHUN JÄLJET
• Karhulla on suurimmat jäljet maamme luonnonvaraisista eläimistä. Karhun takakäpälän jälki muistuttaa hieman ihmisen jalan jälkeä. Karhun jalkaterän painallus on hiukan leveämpi ja kolmiomaisempi kuin ihmisen jälki.
• Karhu on kanta-astuja, joten kantapään painallus näkyy useimmiten jäljessä. Kovalle alustalle etujalan kantapäästä ei aina jää painannetta. Tällöin etujalan jälki näyttää lyhyeltä ja leveältä. Karhun jäljessä on havaittavissa viisi varpaan ja kynnen painallusta.
• Karhun etukäpälän jälki on 12–15 cm pitkä mitattuna ilman kynsiä. Mikäli karhun etukäpälän jälki on yli 13 cm leveä, kyse on aina uroskarhusta. Naaraan, nuorien uroksien ja pentujen etukäpälän jäljen leveys on alle 13 cm levyinen. Karhun takakäpälän jälki on 18–25 cm pitkä mitattuna ilman kynsiä.
• Tavallisesti karhu kulkee käyden. Tällöin takajalka osuu etujalan painalluksen eteen, jolloin karhun jälkijono muistuttaa ilman kenkiä kävelleen ihmisen kävelyjälkiä. Käyntiaskeleen pituus on 90–140 cm. Karhu astuu usein etujalkansa hieman sisäänpäin ja takajalkansa suoraan eteenpäin.
• Karhun askelleveys vaihtelee kovasti. Kovalla alustalla karhun askelleveys on yleensä pieni. Pehmeässä ja upottavassa lumessa karhu kulkee jalat selvästi harallaan sekä se astuu etu- ja takajalan samoihin jälkiin. Jos hanki alkaa kantaa karhua, se muuttaa kulkuaan tavanomaiseksi käynniksi.
• Saalistaessaan ja paetessaan toista karhua tai ihmistä karhu laukkaa. Tällöin karhu jättää tyypillisen laukkajäljen, jossa toinen etu- ja takakäpälä osuvat samaan jälkeen. Yleensä liikkeelle lähtö tapahtuu hyppien, jolloin lumeen tai maahan jää parillinen hyppyjälki. Askelväli vaihtelee tällöin karhun koon ja alustan pehmeyden mukaan 150–250 cm. Painavana eläimenä karhu ei jaksa pitkään edetä hyppien vaan se muuttaa juoksunsa laukkaan heti kun se on mahdollista.
• Etenkin uroskarhut tekevät keväällä ja alkukesällä, touko-heinäkuussa pitkiä vaelluksia. Tällöin ne voivat liikkua muutamassa päivässä jopa satoja kilometrejä. Naaras pentuineen sen sijaan liikkuu suppeammalla alueella. Pennut seuraavat emoaan tavallisesti kaksi vuotta, kolmantena vuotena ne alkavat elämään itsenäistä elämää.
Teksti koottu seuraavista lähteistä:
• Metsähallitus (2009). Suurpetojen jäljet. www.suurpedot.fi. Sivuston tekstin kirjoittanut Riku Lumiaro, Suomen luonnonsuojeluliitto. Lumiaro käyttänyt lähteinään seuraavia teoksia:
– Åke Aronson & Peter Eriksson: Djurens spår, Italy 1990.
– Jens Persson & Håkan Sand: Vargen - viltet, ekologin och människan, Svenska Jägareförbundet 1998.
– Eero Helle & Marcus Wikman: Lumijälkiopas nisäkkäiden lumijälkien tunnistamiseen, Helsinki 1991.
• Narkaus-Kämän Erä ry:
http://nkera.narkaus.fi/documents/SudenIlveksenAhmanJaKoiranJalkienTunnistaminenTalvella.pdf
Tekstin kirjoittanut Jukka Keränen (Kainuun riistanhoitopiiri).
ETSIJÖIDEN TYÖHÖNPEREHDYTYSMATERIAALI
Käytännön työ
Tavoite
• Kompensoida poromiehien raatojen etsimiseen kuluvaa aikaa ja resursseja
• Löytää petovahingot
• Tuottaa luotettavaa, ajantasaista ja paikallista petohavaintotietoa (ahma, karhu, susi, ilves)
• Luoda kestävä tiedonvaihtomalli poromiesten ja suurpetotutkimuksen välille
Työ
• Havainnointityötä tehdään kolmena päivänä viikossa. Jokaisen päivän tulokset dokumentoituvat GPS-datamuotoon.
• Petovahinkojen ja –havaintojen etsijän tulee käyttää työssään omaa GPS-laitettaan, jonka käyttökulut hanke maksaa työkalukorvauksena.
• Laite kytketään päälle työpäivän alussa ja sammutetaan työpäivän päätyttyä. Näin laitteeseen tallentuvat tiedot päivän etsintäreitistä ja havainnoista. Havainnot voivat olla esimerkiksi näköhavaintoja, jälkiä tai ulostenäytteitä.
• Petovahingot ja – havainnot talletetaan maastossa laitteeseen GPS-pisteinä.
• Koordinaatisto: KKJ3 ! (Valitse laitteestasi)
• Etsijöiden on varmistettava etsintäalueen kattavuus ja tasapuolisuus – joka puolella tehdään etsintää
• Työturvallisuuden vuoksi etsijä lähettää työpäivänsä alussa tekstiviestin alueen poroisännälle, jossa hän ilmoittaa lähtevänsä maastoon.
• Aamulla lähetettävään viestiin kirjataan myös alue, jossa hän suorittaa etsintää.
• Kun hän palaa maastosta, lähettää hän tekstiviestillä ilmoituksen paluustaan.
• Mikäli etsijällä on käytössään tietokone, tallentaa hän GPS-laitteeseen rekisteröityneet tiedot koneelleen.
• Mikäli etsijällä ei ole käytössään tietokonetta, kirjoittaa hän GPS-tiedot paperille, jotka hän lähettää lähimmälle petoyhdysmiehelle. Samoin toimitaan, jos etsijällä ei ole käytössään tietokonetta. GPS:n tiedot puretaan kerran kuussa jollekin tietokoneelle!
• Koiran hankinnasta ja koulutuksesta vastaa etsijä. Hanke edesauttaa koiran oikeaoppista kouluttamista.
• Koira työskentelee etsijän kanssa, jotta petovahingot on helpompi löytää myös sulanmaan aikana.
• Hanke vuokraa työkoirien käyttöön hukkaliivit kokeiluluontoisesti kahdeksi kuukaudeksi
• Hanke ostaa pienhankintana verivalolamppuja neljä kappaletta.
• Toimenpiteiden tarkoitus on tuoda alueelle kokemusperäistä tietoa hukkaliivien sekä verivalolamppujen käyttökelpoisuudesta.
• Jos etsinnässä ilmenee lain rikkomuksia, lopetetaan etsintä kyseisen paliskunnan osalta välittömästi.
• Kokeilun päätteeksi järjestetään tilaisuus, jossa pohditaan kokeilun tuloksia ja listataan kehittämisehdotuksia.
• Tilaisuuteen kutsutaan etsintätyötä tehneet henkilöt, RKTL:n edustaja, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan riistanhoitopiirien edustajat, kuntien maaseutusihteerit, hankealueiden poroisännät sekä Paliskuntain yhdistyksen edustaja.
• Hankkeen projektipäällikkö kokoaa tulokset ja kokeilusta saadut kokemukset hankkeen loppuraporttiin.
________________________________
Suomussalmen kunta
Projektipäällikkö
Päivi Kainulainen
(18.1.2010 alkaen äitiysloman sijaisena Juha Järvenpää)
Kauppakatu 20
89600 Suomussalmi
Puh. 044 587 5429
paivi.kainulainen@suomussalmi.fi
_________________________________
18.12.2009